Lähtöpaikka = Efpu
Laskupaikka = Kaunuun korpi
Siipi = Carrera
Valjaat = Impress 3

Yön aikana olivat ennusteet muuttuneet pilvesempään suuntaan. Ennen lähtöä vielä hetken arvoimme Efylin ja Efpun välillä, muutta suuntasimme 3 pilotin voimin kohti Pudasjärveä. Paikalle päästyämme oli myös pari paikallista pilottia ilmottauunut hinaus vahvuuteen, joka mahdollisti kaikkien pääsyn matkaan. Siipiä aukoessamme armeijan rahtikone suoritti “myötä-tuuli läpilaskun”, lentäen kuitenkin minimissään vajaassa sadan metrissä. Huomasimme koneen kun se oli jo pitkän matkaa tullut kiitotietä “nuoleskellen”. Tulihan se ilmotuskin sieltä lopulta kun lentäjä huomasi varjoliitäjät ja purjekoneet kentän päässä. Tilanne olisi voinut olla aivan toinen hetkeä myöhemmin hinauksen ollessa käynnissä, tässä siis hyvä esimerkki myös “ammattilaisten”-toiminnasta valvomattomassa ilmatilassa.

Tuuli kentällä oli kova, kitkakela tarjosi pehmeät kyydit 700metriin, ja puolet 2 km baanastakin taisi jäädä käyttämättä, kun dyneema meinasi loppua kelalta. Hinauksen jälkeen termo löytyi helposti ja lempeä iso nosto vei hetkissä pohjiin. Tässä vaiheessa oli jo ihan selvää että kentälle ei ole palaamista, XCträck näytti tuuleksi 30-40 km/h joten matkan teko sai alkaa. Pilvet muodostivat kivan näköisiä jonoja, jotka kuitenki lauttaantui ja hetken päästä hajosi. Matka eteni mallikkaasti pilviä tarkkaillen, maahan nyt ei viitsinyt paljoa katsella: suota ja mehtää, hakkuuaukkoja ja pieniä peltoja mehtä-autoteineen.

Tunnin lentämisen jälkeen alkoi XCträcci näyttää lähestyvää lentorajoitus-aluetta idästä. Etelä-pohjois suuntanen mutkitteleva raja muistutti valtakunnan rajalla olevaa kieltoaluetta, mutta muistikuvieni mukaan olin viimekesänä kartalta mittaillut 100km lennon suoraan itään olevan pudasjärveltä mahdollinen. Rajaa tarkkaillen aloitin lentämisen välillä sivutuuleen pilvijonoja vaihdellen, mutta raja senkun lähestyi. Noin kymmenen kilometriä ennen rajaa, yritin lähteä kohti etelää, vaan vasta tuuli, laskupaikkojen ja teiden puuttuminen yhdistettynä rajaan aiheutti liikaa stressiä ja laskeuduin isolle pellolle turvallisesti välillä pakittaen.

Maassa käytin lento puhelintani wifissä ja rajahävisi tyystin, olihan  oikealle rajakielto-alueelle matkaa vielä n.30km.

No nyt sitä oltiinki Kainuun korvessa, pikitien varrella, tästä se seikkailu vasta alkoi!

5 tunnin liftaus ei tuottanut tulosta, tosin liikennetäkään ei juuri ollut. Olisin toki saanut haun kentältä, mutta liftaamalla on aina päässyt yöksi kotiin. Tässä vaiheessa eväät ja vesi oli jo loppuneet, mutta maha oli kuiteskin täysi ja mieliala hyvä. Varauduin kävelemään maratonin Puolangalle, mistä aamulla saisin jonkin näköisen kyydin kotia. Muutaman kilometrin käveltyä törmäsin muutaman talon kylään ja päätin mennä kysäsemään vesipulloon täytettä. Vesipullo täyttyi ja antovat matkaevääksi kotikasvatetun ja leivotun ruisleivän, kyytiäkin tarjosivat mutta luotto kenkiin oli korkealla ja vartavasten ei tarvitsisi lähteä kuskaamaan.
Matkan edetessä eräs MäcPara diileri oli huomannut viestini Icaroksen WA-rhmässä ja hommasi enonsa kyyditsemään mut puolangalle, kun sattumoisin asui ihan kulmilla.Yritin vähä taistella järjestäytynyttä kyyditystä vastaan ja luottaa kainuulaiseen kohteliaisuuteen, mutta en siihen näköjään kyennyt. Onneksi suostuin kyytiin, koska 40 km kävely kotitekoisen ruisleivän voimalla olisi ollut aika kova rasti.

Puolangalle päästyäni yritin vielä liftata kajaaniin tai ouluun parin tunnin ajan huonolla menestyksellä, yksi nais-henkilö siihen pysähtyi, hyrylle olisin päässy vaan suunta olisi ollut aivan väärä. Meinasin aluksi etsiä paikallisen majotus motellin, mutta parin kilometrin kävely motelliin ei tässä vaiheessa tuntunut houkuttelevalta, joten päädyin makoilemaan bussiaseman penkille.  Yöpakkanen alkoi tunkeutua luihin ja ytimiin samalla kun katselin netistä lentovideoita. Vieressä oleva lehtiroskis sai aivonystyräni muistamaan amerikkalaisista elokuvista tutun kikan, eiku vaan sanomalehteä patjaksi ja peitoksi ja lisää videoita. Ja kylläpä lämmitti👍 puolisen tuntia kerkesin makoilla sanomalehtiin kääriytyneenä kunnes lähitalon asukas bongasi minut ilta röökillä käydessään. Sieltähän se lähti lähestymään tätä outoa hippiä samalla kun soitti häkeen, olivat käskeneet tarkistaa tarvitsenko poliisia vai ambulanssia. No mies minut nähdessään kertoi häkeen että majottaa mut yöksi ja virkavalta saisi jatkaa tärkeämmissä tehtävissä. Siinä sitten kerroin tarinani isäntä emäntä pariskunnalle, samalla ku katottiin lentovideoita youtuubista ja nyt bussissa kohti oulua. Oli hyvä huomata liftaus pettymyksen jälkeen että kainuustakin löytyy aitoja auttavaisia ihmisiä, nämä alkaa nykypäivänä olemaan harvassa. Olipa kiva seikkailu, vähän nyt harmittaa miks en yrittäny liftata takas ouluun nyt aamusta, päädyin sitten linja-autoon .

Innolla jään odottamaan ens viikon Venäjän reissua, harmi vaan ku kisoissa on järjestetty haku 🙂

Nyt on laitettu XCträcciin vielä isompi scale tuohon isompaan ilmatila-ikkunaan, eilen oli vielä 25km niin se ei antanu selvää kuvaa ilmatiloista, kun oli vielä ylimääräisiä viivoja sotkemassa.

Olipa taas hyvä muistutus siitä että kannattaa tutusua karttaan ja maamerkkeihin ennen lentoa. 5-tietä vähän ihmettelin kun en ollut mielestäni ylittänyt ja olisihan minun pitänyt vanhana-kaenuun-poikana tunnistaa idässä näkyvä vesistö suomussalmeksi…