Varjoliitotandemin Suomen tupla ennätysyritys, 122km joka olisi suomesaa pisin lennetty tandem ja myös suunniteltu määrämaali on yksi ennätysmuoto, joka ei siis ole sama asia kuin vapaamatka, sain siis viikkoa ennen oman henk koht ennätyksen, joka on aika pieni temppu tähän verrattu. Noniin lähdetään purkamaan.
Yks parhaista varjoliitoystävistäni Hermanni Keinäsen kanssa meillä sopii hyvin yhteen ja tykätään lentää tandemilla, siinä oppii kummatkin molemmilta paljon uusia asioita, suurpiirtee yhtä kauan ollaan tätä harrastettu. Ennuste lupasi edellisenä päivänä suht hyvää keliä ja määrämaali asetettiin Ylivieskasta(EFYL) Alajärven Hoiskoon, linnuntietä +120km, varjoliitäminen on siitä konstikas harrastus ettei oikeen koskaan tiedä mistä itsensä löytää. Jos tekee valmistelut todella hyvin eli katsoo ennusteet tarkasti ja valmistautuu henkisesti pitkäkestoiselle lennolle ja asettaa määrämaalin eli unelman itselle. Unelma kantaa sua, unelmasta saa voimaa, asetus: tahtotilan korkealle. Voi myös lentää suunnittelemattoman vapaamatkan jonka ed ennätys oli n.102km. Laitoin Alajärveläiselle kaverilleni viestiä että tälläinen hurja määrämaali on sinne huomenna, hän lupasi tarjota kahvit jos päästään perille.
Aamulla ennuste oli huonontunut hieman ja kumpupilviä alkoi paukkumaan jo klo9 jälkeen taivaalle, kirjoittamaton sääntö on että paras kun ne alkaa tupsahdella siniselle taivaan kannelle n.klo11. Pilvet siis ylikehittyi mutta osa eli hyvän näköisenä kentälle päästyäni, osa pilvistä satoi vettä, osa lauttaantui peittämään aurinkoa. Meri tuuli kuitenkin on ilmiö joka vaikuttaa rannikolla, se toimii siten että meren läheisyydessä ei kehity pilviä, mitä pidemmälle päivä etenee, sitä kaummas merituuli/pilvetön taivas etenee sisämaahan, se tarkoittaa lähes mahdoton löytää nosteita, merituuli tappaa nosteet . Taivas oli siis kirkas/pilvetön merellä päin klo13. Tuli kentällä sadekuuro niskaan ja sen jälkeen aukeni rako ja pilvijonot joihin oli mahdollisuus päästä. Hinausjonossa oli 2 ennen meitä, he antoi meidän etuilla ja naru kiristyi, en tiedä ymmärsivätkö että nyt on kaikki tai ei mitään ilmiö. Heti päästiin narun irroituksen jälkeen nosteeseen ja km päässä satoi vettä, sadekuuron edessä yleensä nostaa ja niinhän se teki.
Päästiin pilven pohjiin. Ja pian kenttä jäi pieneksi, tuuli vei meitä etelään eli ihan suunniteltuun suuntaan ja pilvijonoa sai pudotella, mutta tarkkana sai silmät olla kokoajan missä pilvet lauttaantuu tai sataa. Edessämme oli leveä mörköpilvi poikittain ja se ei olis meitä kannatellut, oli pakko lentää siis merelle päin ja kiertää se. Merellä päin kun sattui olemaan niitä ihania kumpupilviä vähän vielä jäljellä. Lisämatka tietää lisäaikaa, ja määrämaali voi jäädä saavuttamatta koska nosteet loppuvat tai menevät vaikeammaksi päivän edetessä. Lennolla ei koskaan saisi kiirehtiä, on elettävä hetkessä aistit herkkänä, nähdä mahdollisuudet ja mahdottomuudet, tandemilla 2 melko kokenutta pilottia on hieman helpompaa jakaa “töitä”, vuorotellen ohjata ja toinen keskittyy kelin lukemiseen, missä se seuraava noste on ja navigointiin kun toinen keskittyy nosteen parhaan hyödyn irtiottamiseen. Todella rentoo ja opettavaista. Pari kertaa lennolla piti syödä/syöttää snikkerssiä, ja salaista asettani eli kuivalihaa, tosin kävi pieni vahinko ja tyhjähkö pussi tipahtu suolle 1500m korkeudesta.
Aina uuden 10km kohdalla oli hurraa huudot!! Käytiin 3x ottamassa vauhtia alle 300m korkeudelta, keskimäärin koko lento oli n.1000m korkealla. Matalalla on räpsähtämisen vaara eli maa imaisee ihanan gravitaation ansiosta liitimen jos nosteita ei löydy, silloin on oltava tosissaan ja yrittää löytää triggerpointit mistä noste voi lähteä vielä matalalta. Päästiin yhteisymmärrykseen mistä sitä haetaan, ja pelastuttiin, noste löytyi.
Keli alkoi kuolemaan loppua kohden ja pilvet harveni,mutta pilvenpohjat oli n.500m korkeammalla kuin alussa joten se lisäkorkeus auttoi paljon liitää seuraavaan pilveen.
Määrämaali alkoi näkymään, Alajärven koillispuolen nurkka. Mahdollisuudet onnistumiseen oli jo ajatuksissa. Voiko tämä hetki ja kaikki mennä niin kuin elokuvissa. Viimeiset pyörähdykset Vimpelin päällä 1500m korkeudella ja liito reilu 10km määrämaaliin oli kokeiltava myötätuuleen, pelastavia nosteita/pilviä ei ollut edessä. Niimpä jännitys tiivistyi ja hiipi mieleen, nyt taisi tulla kiirehdittyä, voi hitto jos tämä jää tästä kiinni!! Hymy alkoi levitä molempien kasvoille kun tajuttiin että kyl me päästään ME PÄÄSTÄÄN, MAHTAVAA VOI MAHTAVAA, ME TEHTIIN UNELMASTA TOTTA!!
Vajaa 200m oli korkeutta määrämaalin päällä, eli ei todellakaan paljon ylimääräistä! Hienosti tultiin laskuun Hoiskon koululle. Maa tuntui yllättävän mukavalta jalkojen alla 5h30min lennon jälkeen. Syväkylmyys oli hiipinyt molemmille, täristiin puolituntia molemmat, vaikka lennolla ei muka palellut, kylmyys oli hiipinyt hiljaa. Adrenaliinissä ja unelman/määrämaalin lähentyessä unelma kantoi ja antoi voimaa. Kylmät sankarioluet nautittiin, nyt ois toivonut olue olevan lämmintä. Soitin Alajärveläiselle ystävälle että me nyt ollaan täällä, eipä meinannut uskoa!! Ei tarvinnut kahvia tarjota, oli kello kuitenki 19 ja mietittiin millä päästään takaisin. Lifti oli ainut järkevä mahdollisuus jos samana iltana meinasi päästä. Eipä jaksettu, käytii hakee pizzat ja mentiin kaverin luo katsoo Suomi Ranska pelii, jonka Suomi ylläripylläri voitti.
Aamulla liftattiin ja suhtellisen hyvin saatiin kyyti paitsi Kaustisella sai odotella 1h30min vaikka liikennettä oli paljon. Vaikka kaikkia temppuja yritettiin;)?
Yhteenvetona: Kaikki ennätyshakemukset onnistui ja meni läpi! Ei tarvi vanhainkodissa valehdella, toivottavasti ollaan Heken kans yhdessä siellä, eletään täysillä, oppia ikä kaikki:)! Lennetään kun voidaan. Tämä sai huomiota jopa maailman luetuimmassa varjoliitolehdessä.