Alkaa olemaan tatsia tähän varjoliito hommaan:) Eilen meni taas 100km.

Ed päivänä ennusteet näytti oikein hyvää lentokeliä taas Ylivieskaan, ja päätös tehtiin jo henkisellä puolella siirtyä sinne. Aamulla oli kuitenkin vyörynyt rintama päälle jota ei ollut ennusteissa ja tuuli paljon kovempaa Raahessa, soitin Pekalle joka kehui että hyvää keliä, ei vois paremmalta näyttää. Päätin lähteä kokeileen onnea. Ylivieskaan päin ajellessani vihannin kohdalla näytti että siellä taivaanrannassa sinistä taivaankantta näkyy, ja tiesin että rintama on tulossa samasta suunnasta peittämään Ylivieskan kentän. Meinasin jo palata takaisin, jokin mun sisällä sanoi että ole optimisti, rintamanreunalla on hyvä mennä.

Kentälle päästyä rintaman reuna oli tulossa päälle, aurinko siis paistoi ohuen harson lävitse. Pekan kans sovittiin että lennetään kimpassa, ei siis tandemia vaan liidellään erikseen mutta lähekkäin. Tällä tekniikalla tulee hyviä tuloksia. Ilmaan päästyä oli yllättävän pomppuilevaa keliä joka tarkoitaa nouseviavirtauksia. Naru irti ja nosteeseen, näin Pekan pyörivän n.2km päässä, mutta heikommassa nosteessa. Mä sain aika äkkiä sen kiinni ja siitä yhteistyö alkoi. Melko racemodilla Pekka veti eteenpäin, mä olisin vielä jäänyt ottamaan nosteita hetken kauemmin.

Pakko se on perässä mennä kun oltii sovittu:)
Yksin liitelemisessä on se ongelma ettei välttämättä löydä nosteita, jos toinen suht vierellä löytääkin niin on ohjailtava sinne pikaisesti, ns harava taivaalla etsii nosteita. Hyötyä on usein molemmin puolin!

Rintama oli kokoajan tulossa päälle, välillä tuntui että sitä pääsi karkuun ja välillä että se saavuttaa ja on josen alla.

Pekka räpsähti eli meni laskuun Haapajärvelle, meillä oli välimatkaa tullut kun olin heikossa nosteessa pyörinyt enkä nähnyt Pekkaa enää nousevan. Itse selvisin suht helposti, auringonpaisteen ja varjon rajapinnasta, mun piti vähän pakittaa mutta paras triggerpoint kannattaa silmäillä:)

Nyt matka jatkui itsekseen ja oilvet näytti tältä

Eli todellakin kaikenlaista, on kumuluksia ja osa hieman lauttaantui ja sit pieniä aaltopilviä. Rintama on selän takana. No kuitenki tuulikin yltyi ja matkan teko helpottui. Välillä taas meni taivas lähes tukkoon mutta selvisin aurinkoisella alueella ja nostepolviä ei ollut lähelläkään, ajattelin odotella heikossa nosteessa ja niimpä taivas taas aukeni ja pieniä hattaroita alkoi kehittymään. Matka jatkuuuuuuu. Mutta yläpilvi kummitteli ja nyt katosi kaikki järkevän näköiset nostepilvet mutta melkein 100km oli mittarissa.

Päätin liukua 100km rikki ja onnistuin, tuulen vietävään suuntaan ei olisi ollut enään laskupaikkoja/asutusta seuraavaan 20km joten riski huonoon maastoon ja korpeen ei houkutellut yhtään.

Tässä teille liitäjä ystäville vinkki, kun oot menossa laskuun ota kuva talosta jonka lähelle laskeudut. Näin siis tein ja ukko käveli mun tykö kun aloin laitteleen kamoja kasaan, kyseli mistä oon tullut, ja onko kyytiä takaisin. Eihän mulla koskaan kyytiä takaisin ole ja sanoin ukolle että kuuleppa, saat nämä hienot ilmakuvat jos voit heittää mut hyvään paikkaan liftaamaan. Niinhän se teki ja tiputti, 3s auto otti mut kyyttiin ja uskomatontuuri että n.100km päästä oli menossa Kärkkäiselle ja tiputti mut kentälle/autolle.

Ja tästä tarkempaa dataa.

http://www.xcontest.org/finland/lennot/tiedot:TTT/1.6.2016/09:31