Ylivieska tarjoaa erinomaiset puitteet lentämiselle. Vallitsevat tuulet sopivat kentän kiitoratojen suuntiin ja Kalajokilaaksossa riittää peltoja aloittelijankin harjoitella matkalentoja. Tämän vuoden leiritoiminta kentällä alkoi lauantaina illalla päivän sadekuurojen jälkeen. Keskiviikkoon mennessä on lennetty päivittäin ja hinauksia on kertynyt yhteensä 485. Lentäjiä on paikalla käynyt noin 50.

Leiriviikon alussa perjantaina sääennuste lupasi erinomaista lentokeliä koko seuraavalle viikolle. Säätietoja toki seurattiin viikon kuluessakin.

Viikonloppuna kaikkien pitkänmatkalaisten lisäksi moni lähiseudun lentäjä oli tullut kentälle hyvän sään houkuttelemana. Parhaimpana päivänä on hinattu 140 hinausta.

Virtaavaa hien määrää on vaikea saada näkymään kuvassa, mutta noin +30*C lämpötilassa kaikki lentovarusteet päällä hinausvuoron odottelu ei ole aivan heikkokuntoisen hommaa. G-voimat vain erottavat tuntuman F1-kuskin työstä.

Välillä avustajan käyttö lähdössä nopeutti hinaustoimintaa. Oikealla otteella siipi on hetkessä lähtökunnossa.

Pitkää katkosta hinaustoimintaan ei tullut vaikka hajonnutta autoa piti pällistellä useamman sormi suussa olevan miehen voimalla.

“Lennonjohtotornissa” ei ole vielä kertaakaan mennyt sormi suuhun. Toiminta kahdella hinauslinjalla vaatii maahenkilökunnalta välillä kärsivällisyyttä, lentäjät ovat välillä yhtä malttamattomia taivaalle pääsyn suhteen kun soitimella olevat metsot omasta viehättävyydestään, kuulo- ja näköaistit meinaavat kadota totaalisesti ennen omaa vuoroa.

Ilma oli niin lämmintä ylempänäkin, että osa uskaltautui pidemmillekin lennoille shortsit jalassa. Polvisuojat ehkäisevät hyvin aina uhkaavaa “asfalttii-ihottumaa”. Kanssalentäjiä kannatti tarkkailla sekä ylä- että alapuolella.

Parhaimmillaan nostot veivät aina 1700 metriin asti. Paikallislentoa on voitu heikkojen tuulien ansiosta harrastaa useampana päivänä ja pisimmillään taivaalla on pysytty yli kolme tuntia.

Tyytyväisiä matkalentäjiä siellä jossain tien varressa odottamassa hakua takaisin kentälle. Noin 20 km on pisin matkalento puoleen väliin leiriä mennessä.

Vaikka taustalla näkyvä taivas ei vielä enteilekään ukonilmaa, oli vastakkaisessa ilmansuunnassa jo sen näköistä, että kokeneempikin porukka näki viisaammaksi pitäytyä vanhojen lentoreissujen muistelemisessa.

Ukonilman jälkeisten iltaliukujen jälkeen oli vielä virtaa jäljellä nuotiolla makkaran käristystä varten. Mitenkähän se EU olisi tälläisenkin “grillauksen” pystynyt kieltämään?!
Hyvät lentokelit hidastivat tämän jutun valmistumista J .

Teksti: Essi & Tuuli, kuvat: Tuukka, Tuuli & Ari.