Jo kuudetta kertaa kokoontui joukko innokkaita varjoliitäjiä Ylivieskaan kesäiseksi viikoksi lentelemään. Olipa tällä kertaa mukana kaksi riippuliitäjääkin. Majoituspaikkana oli tutuksi tullut Huhmarin hiihto- ja mikroautokeskus.
Koko Suomi oli maantieteellisesti edustettuna, pohjoisimmat leiriläiset olivat Ivalosta ja Kilpisjärveltä, eteläisimmät Helsingistä ja Salosta. Sitkeimpien leirille saapujien titteli voitaneen antaa Etelä-Pohjanmaalta Ähtäristä lentämällä tulleille kahdelle moottorivarjoliitäjälle. Kahden pysähdyksen taktiikalla 170 km matka taittui vajaassa kuudessa tunnissa. Leiriläisiä kävi viikon aikana paikalla kaikkiaan 40 kpl. Osa oli järjestänyt kesäloma-aikataulunsa niin kireäksi, että saattoivat olla leirillä vain muutaman päivän, innokkaimmat olivat alusta loppuun asti. Leiriviikon lopulla paikalle rupesi saapumaan kisapilotteja jälkimmäisenä viikonloppuna pidettäviä ranking-kisoja varten. Leirin vartijana ja ylimääräisten makkaroiden syöjänä toimi jälleen kultainen noutaja, vanha herra Osku, Jyväskylästä.
Kalajoen kerhon erinomainen hinauskalusto oli jälleen täystyöllistetty niinä päivinä kun oli mahdollista lentää aamusta iltaan. Saatiin taas aikaiseksi uusi hinausennätys, 168 hinausta yhdessä päivässä! Leiriviikon aikana vedettiin yhteensä 404 hinausta. Kokeneemmat lentäjät lensivät kelipäivinä kukin tasonsa mukaisia matkalentoja lähtien 5 km:stä aina 35 km päähän asti. Osana päivistä säiden haltija tarjosi lennettävää keliä ainoastaan aamutuimaan tai illan viiletessä. Näinä hetkinä leirillä olleet aloittelevat lentäjät pääsivät kartuttamaan taitojaan ja lentojensa lukumäärää.
Hinausjonossa omaa vuoroa odotellessa oli aikaa harrastaa talkootoimintaa kentän ylläpitämiseksi. Kentän päädyn niitetty heinikko haravoitiin pois ja voimiensa tunnossa olevat repivät pieniä liitimen punoksiin ikävästi tarttuvia pajupuskia pois. Ainoastaan kahtena päivänä leirin kymmenestä päivästä hinauskalusto sai seistä toimettomana kentän päädyssä. Silloin oli hyvää aikaa täydentää eväsvarastoja tai harrastaa gps-tallennusta varten olevien matkalento-ohjelmien karttojen kalibrointia.
Vaihtelevat kelit tarjosivat mahdollisuuden harjoitella sivutuuli startteja ja spiidin käyttöä. Eipä aina spiidin polkeminenkaan riittänyt kompensoimaan kohtalaisen kovaa ylätuulta vaan kentän reunustan koivikko kutsui yhtä lentäjää. Muutaman ranteen vahvuisen koivun hengen menetyksellä siipi saatiin ehjänä pusikosta pois. Lentäjäkin säästyi vahingoitta kahisevasta laskustaan. Viisaammat tekivät samana päivänä useita maastolaskuja kentän päädyn läheisille pelloille. Kovan ylätuulen aikaansaamat huimat jopa 950 m hinauskorkeudet kosiskelivat lentäjiä harjoittelemaan korvien, B-linja sakkauksen ja spiraalien tekemistä.
Hyvät lentopäivät venyivät puolille öin asti. Hikisen päivän jälkeen käytiin vielä hikoilemassa saunan lauteilla ja tankattiin nuotion äärellä energia ja nestevarastot täyteen seuraavaa päivää varten. Niinpä yöpuulle meno venyi osalla lentäjistä useana iltana uuden vuorokauden puolelle.
Helteinen ja hikinen lentopäivä vaati sopivat virvokkeet.
Kerhon kalustopäälikön tyytyväisestä ilmeestäkin näkee että leiri on sujunut hyvin. Hinureissa oli pientä näpräämistä viikon aikana, mutta tarvittaessa vara-auto otettiin käyttöön eikä homma hidastunut ainakaan kaluston puutteeseen.
Leirin viimeisenä päivänä saatiin ulkovessakin kentälle. No, ensivuonna ne ovat jo aiemmin.
Tervetuloa uudestaan !